Miksi paras CV ei aina ole paras valinta rekrytoinnissa?
Paras CV ei välttämättä tarkoita sopivinta ehdokasta. Osaamisen lisäksi täytyy tunnistaa myös hakijan tapa työskennellä, kyky oppia ja valmiudet vastata organisaation muuttuviin tarpeisiin. Tunnistatko sinä sudenkuopat, tiedätkö kuinka onnistua?
CV vinkkaa kokemuksesta, mutta jättää paljon kertomatta
Ansioluettelo antaa tärkeää tietoa hakijan koulutuksesta ja työhistoriasta. Se ei kuitenkaan välttämättä kerro, miten henkilö toimii paineen alla, millainen hän on työyhteisön jäsenenä tai miten hän suhtautuu uuden oppimiseen.
Myös kyky markkinoida itseään vaihtelee hakijoiden välillä. Toiset osaavat tuoda osaamisensa ja saavutuksensa vakuuttavasti esiin, kun taas toiset saattavat tietämättään jättää olennaisia vahvuuksia kertomatta. CV:stä voi esimerkiksi lukea, että henkilön työnkuvaan kuului tietystä kokonaisuudesta vastaaminen, mutta olennaista olisi ymmärtää, mikä oli hänen oma roolinsa, millaisia päätöksiä hän teki ja mitä tuloksia hänen työpanoksellaan saavutettiin.
Wulff Talentin Senior Consultant Laura Jalaston mukaan kaikissa tehtävissä itsensä markkinointi ei toisaalta ole olennainen valintakriteeri. Esimerkiksi markkinoinnin ja viestinnän tehtävissä viestintätaidot ovat usein keskeisiä, mutta vaikka teknisissä asiantuntijrooleissa hakemuksen kirjoitustyyli ei välttämättä kerro juuri mitään varsinaisesta työssä suoriutumisesta.
Myös titteleihin liittyy tulkinnanvaraa. Tuotepäällikön tehtävä voi yhdessä yrityksessä painottua kaupalliseen vastuuseen ja toisessa tekniseen asiantuntijuuteen. Pelkkä titteli ei siis kerro, millaista osaamista henkilö on tosiasiassa kartuttanut.
Tekoälyn avulla tuotetut, hienosti viimeistellyt CV voivat ennestään vaikeuttaa ehdokkaiden erottamista toisistaan. Kun hakemukset näyttävät keskenään samankaltaisilta, rekrytoijan on entistä tärkeämpää päästä kiinni hakijan omiin kokemuksiin, ajatteluun ja motivaatioon.
Osaaminen ei yksin ratkaise onnistumista
Vaikka hakijalla olisi tehtävään erinomainen substanssiosaaminen, se ei takaa onnistumista kaikissa toimintaympäristöissä. Vahva johtaja voi olla tottunut strategiseen työhön, mutta uusi tehtävä saattaakin edellyttää paljon käytännön tekemistä. Itsenäistä työtä tehnyt asiantuntija ei välttämättä nauti ihmisten johtamisesta, tai pitkän kokemuksen yhdessä tiukan prosessiohjatussa työympäristössä kartuttanut ammattilainen voi tarvita tukea nopeasti muuttuvassa organisaatiossa.
Myös työyhteisöllä ja työskentelytavoilla on merkitystä. Työyhteisöön ei kannata hakea joukkoa toistensa kopioita, sillä erilaiset näkökulmat ja täydentävä osaaminen voivat vahvistaa organisaatiota. Olennaista on löytää tasapaino.
Rekrytoinnin sudenkuopat: etsitäänkö oikeaa osaamista vai tuttua profiilia?
Rekrytointiin liittyy erilaisia ajatusvinoumia, jotka voivat huomaamatta ohjata valintaa. Erityisesti korvausrekrytoinneissa saatetaan etsiä edellisen työntekijän kaltaista henkilöä. Joskus taas alitajuisesti suositaan ehdokasta, joka muistuttaa rekrytoivaa esihenkilöä itseään. Tutut asiat tuntuvat turvallisilta.
Myös koulutukseen, ikään, sukupuoleen tai urapolkuun liittyvät ennakkokäsitykset voivat vaikuttaa arviointiin, vaikka niillä ei olisi olennaista yhteyttä tehtävässä onnistumiseen.
On tärkeää katsoa työhistoriaa riittävän laajasti. Lineaarinen urapolku voi kertoa pitkäjänteisyydestä ja syvällisestä kokemuksesta, mutta monipuolinen ura voi puolestaan osoittaa sopeutumiskykyä, uteliaisuutta ja valmiutta toimia erilaisissa tilanteissa.
Kumpikaan ei automaattisesti takaa parempaa suoriutumista, kuten myöskään pitkä työkokemus ei yksin kerro, miten henkilö suhtautuu muutokseen.
Arvioinnin on perustuttava konkreettisiin näyttöihin, ei koskaan oletuksiin.
Kokenut rekrytointikonsultti auttaa yritystä tunnistamaan omia ajatusvinoumia jo rekrytoinnin suunnitteluvaiheessa. Kun valintaperusteet määritellään selkeästi ja ehdokkaita arvioidaan yhdenmukaisesti, yksittäiset mieltymykset eivät pääse ohjaamaan päätöstä yhtä helposti.
Myös useamman haastattelijan osallistuminen tuo arviointiin erilaisia näkökulmia. Ilman strukturoitua, kompetenssipohjaista haastatelurunkoa ja yhteisiä kriteerejä haastattelu voi kuitenkin helposti muuttua keskusteluksi, jossa hyvä henkilökemia ja samankaltaiset taustat painavat enemmän kuin tehtävän kannalta olennaiset tekijät.
Nykyisen osaamisen lisäksi on arvioitava potentiaalia
Koska mikään ei ole nykyään pysyvämpää kuin muutos, rekrytoinnissa on tärkeää arvioida nykyosaamisen lisäksi myös sitä, miten hakija pystyy kehittymään tulevaisuudessa.
Potentiaalia ei voi arvioida pelkkien vakuuttavien vastausten perusteella. Jos ehdokas kertoo olevansa innokas oppimaan uutta, kokenut rekrytoija osaa pyytää konkreettisia esimerkkejä: Milloin hän on viimeksi opetellut uuden taidon? Millä tavoin hän on ottanut vastuuta itselleen vieraasta kokonaisuudesta? Kuinka hän on reagoinut tilanteessa, jossa vanhat toimintatavat eivät enää toimineet?
Oppimishalukkuus voi näkyä kouluttautumisena ja kurssien suorittamisena, mutta myös arkisessa työssä, palautteen hyödyntämisessä ja halussa tarttua uusiin vastuisiin. Rohkeus haastaa totuttuja toimintatapoja ja kokeilla uutta ovat tärkeitä.
Muuttuvassa maailmassa ja sen myötä työelämässä myös resilienssin merkitys kasvaa. Millä tavoin ehdokas on esimerkiksi osoittanut muutosjoustavuutta, ratkaisukeskeisyyttä ongelmatilanteissa tai paineensietokykyä?
Potentiaali ei ole pelkkä lupaus tulevasta, vaan sitä pitää pystyä arvioimaan konkreettisten näyttöjen avulla.
Henkilöarviointi täydentää haastattelua
Henkilöarvioinnilla pyritään tuomaan päätöksenteon tueksi sellaista tietoa, jota ei välttämättä saada esiin pelkän keskustelun tai ansioluettelon avulla.
Monimenetelmäisessä psykologisessa henkilöarvioinnissa voidaan tarkastella esimerkiksi oppimiskykyä, päättelyvalmiuksia ja työskentelyyn liittyviä taipumuksia. Tehtävästä riippuen arviointiin voidaan sisällyttää kykytestejä, kyselyitä, simulaatioita ja muita menetelmiä, jotka täydentävät haastattelussa saatuja tietoja.
Esimerkiksi kahden yhtä vahvan loppusuoran ehdokkaan kohdalla arviointi voi tuoda esiin, että toinen pystyy omaksumaan uusia asioita selvästi paremmin tai hänen toimintatapansa vastaavat paremmin tehtävän vaatimuksia, vaikka hänen aiempi kokemuksensa olisi suppeampi.
Myös referenssit ovat tärkeä osa kokonaisuutta. Esihenkilön näkemys kertoo yhden näkökulman, mutta kollegoilla ja muilla työyhteisön jäsenillä voi olla paremmin tietoa siitä, millainen tiimityöskentelijä henkilö on paineen alla tai ristiriitatilanteissa.
Kun haastattelut, referenssit ja soveltuvat henkilöarviointimenetelmät täydentävät toisiaan, päätöksenteko perustuu laajempaan kokonaiskuvaan.
Wulff Talentilla henkilöarviointi on olennainen osa rekrytointiprosessia. Sen tarkoituksena on syventää ymmärrystä ehdokkaan edellytyksistä onnistua tehtävässä ja tukea perusteltua valintapäätöstä.
Miten yritys voi tehdä parempia rekrytointipäätöksiä?
Onnistunut rekrytointi alkaa jo ennen työpaikkailmoitusta. Yrityksen on tärkeää ymmärtää, mitä tehtävä todella edellyttää ja mihin suuntaan kyseinen rooli sekä organisaatio yleisesti ovat kehittymässä.
Kannattaa tarkastella esimerkiksi seuraavia kysymyksiä:
- Mitä tehtävässä pitää osata heti? Tunnistetaan kriittinen substanssiosaaminen, jota ilman työstä ei voi suoriutua.
- Mitä voidaan oppia työn aikana? Arvioidaan, missä tehtävän osa-alueissa potentiaali, oppimiskyky ja motivaatio voivat korvata osan aiemmasta kokemuksesta.
- Miten työ käytännössä tehdään? Selvitetään vastuun määrä, yhteistyön tarve, päätöksenteko ja toimintaympäristön erityispiirteet.
- Miten rooli muuttuu tulevaisuudessa? Arvioidaan, millaista osaamista ja muutosvalmiutta tarvitaan esimerkiksi seuraavan 1–5 vuoden aikana.
- Sopivuus tiimiin ja organisaatioon? Arvioidaan, miten hakija sopeutuisi osaksi yrityskulttuuria (culture fit) ja mitä hän voisi tuoda siihen lisää (culture add).
- Miten ehdokkaita arvioidaan yhdenmukaisesti? Määritellään kriteerit, joiden avulla hakijoita voidaan verrata tehtävän kannalta olennaisilla perusteilla.
Ulkopuolinen rekrytointikumppani voi auttaa haastamaan yrityksen alkuperäisiä oletuksia, tunnistamaan vaihtoehtoisia ehdokasprofiileja ja varmistamaan, että arviointi kohdistuu tehtävässä onnistumisen kannalta olennaisiin asioihin. Erityisesti suorahauissa tämä voi avata näkökulmia myös sellaisiin osaajiin, jotka eivät aktiivisesti hae uusia tehtäviä.
Kilpailu työpaikoista voi olla kovaa, ja avoimiin tehtäviin saattaa tulla paljon päteviä hakijoita. Se, ettei tule valituksi, ei kuitenkaan tarkoita, ettei olisi hyvä osaaja. Kaikki hyvät osaajat eivät sovi kaikkiin tehtäviin ja useimmiten tehtävään valitaan vain yksi henkilö.
Onnistuneessa rekrytoinnissa ei olekaan kyse siitä, kuka näyttää paperilla vakuuttavimmalta. Kyse on siitä, kuka pystyy vastaamaan tehtävän tarpeisiin, kehittymään sen mukana ja tuomaan organisaatioon juuri sellaista osaamista, jota se tarvitsee.
Paras ehdokas ei siis välttämättä ole se, jolla on pisin kokemus tai näyttävin CV. Hän voi olla henkilö, jonka osaaminen, toimintatavat, motivaatio ja potentiaali muodostavat parhaan kokonaisuuden juuri kyseiseen tehtävään.
Ota yhteyttä!
Laura Jalasto
Senior Consultant, Partner